Ehkä..?

Ihmissuhteet ovat kummallisia. Joidenkin ihmisten kanssa tulee pidettyä yhteyttä helpommin kuin toisten. Omituista on sekin, että jotkut ihmiset pitävät yhteyttä aktiivisesti kaikkiin toisiin ja itse ei saa lähetettyä välillä edes joulukorttia.

Suomi on loppupeleissä pieni maa. Päästä päähän ajaessa matkaa tulee jonkin verran päälle tuhat kilometriä. Miksei siis ystäviään saa pidettyä lähellä? Mikä ihme siinä mättää, että oman puhelimen näppäimet ovat liian työläitä painella, jos kyse on siitä, että minun pitäisi soittaa jollekulle? Otanko minä jotkut ihmiset ja asiat liian itsestään selvinä? Oletanko minä, että kerta toisensa jälkeen minun ystäväni ottavat minuun yhteyttä, koska heitä kiinnostavat minun asiani vaikka minä en koskaan heiltä heidän kuulumisiaan kysele? Onko edes loogista olettaa, että kukaan jaksaa vuodesta toiseen ylläpitää yksipuolista ystävyyttä?

Vai onko niin, että toiset meistä haluavat olla tarvittuja eri tavalla kuin toiset? Ehkä minä haluan, että minuun otetaan yhteyttä, koska en halua soitella turhaan. En halua, että minä olen se, joka sopimattomalla hetkellä yrittää tavoittaa toisen. Ehkä minä pelkään torjuntaa enemmän kuin yksin olemista. Ehkä minä vain olen luuseri. Ehkä...