Työpäivä...

Keskimääräinen työaika on 8 tuntia päivässä. Ainakin monen ihmisen mielestä. Minun mielestäni se 8 tuntia olisi jo aika mukavan lyhyt työpäivä. Näitä mietteitä taas siivittävät ne totuudet, että tänäänkin olen aloittanut työpäivän klo 07.55 ja vieläkin istun työmaalla tietokoneen edessä. Nuoriso juoksee edelleen pingispöydän ympärillä ja pitää hauskaa. Ilmeisesti heille ei ole valjennut tähän ikään vieläkään, että minä todellakin olen ollut jo 13h töissä.

Joskus on niitäkin päiviä, että minä käyn työmaalla pyörähtämässä vain noin 4 - 5 h. Sellaisilla päivillä minä tasaan pitkiä leirivuorokausia, joita tulee vuodessa yli 30. Minä siis vietän hirvittävän määrän työajastani leireillä. Jos olisin leirillä jatkuvassa putkessa, olisin leirikeskuksessa kuukauden verran ilman taukoja. Käytännössä kuitenkin tuo määrä leirivuorokausia vastaa jopa 2kk normaalia työmäärää. Harva suostuisi elämään työpaikallaan 30 vuorokautta. Etenkään, kun työaikanasi et ole hetkeäkään vapaalla. Olet jatkuvasti vastuussa jonkun toisen lapsista. Se on raskasta.

Olen toisinaan miettinyt, missä maailmassa tästä työstä maksettava palkka vastaa työn vaativuutta. Joidenkin ihmisten mielestä nuorisotyö on äärettömän helppoa ja yksinkertaista. Menet vain ja pidät parit kerhot, leikit ja laulat. Aivan, mutta kun se ei riitä. Sen lisäksi, että sinun pitää osata lukematon määrä leikkejä ja lauluja, sinä olet vastuussa lasten ja nuorten turvallisuudesta. Etenkin leiriolosuhteissa vastuun ottaminen 20 hengestä on äärimmäisen raskasta. Jos jotain sattuu, leirin turvallisuusvastaava joutuu asian selvittämään, onko kyse ollut laiminlyönnistä vai kenties täysin ennakoimattomasta onnettomuudesta. Joskus on jopa niin, etteivät vanhemmat etukäteen suostu kertomaan, että heidän lapsellaan on vakava sairaus. Sairaskohtauksen sattuessa leirin turvallisuusvastaavaa syytetään laiminlyönnistä, kun hänelle ei ole edes suostuttu antamaan tarvittavia tietoja.

Leirityö ei muutenkaan ole aina herkkua. Parhaina hetkinä se on kuin lomaa. Pahimmillaan leiri on kuin päättymätön helvetti, jossa kaikki huutavat, ulkona sataa, eikä kenelläkään ole hauskaa. Minä vakavasti epäilen, että jokainen, joka sanoo leirityön olevan helppoa, ei ole koskaan ollut leirillä työntekijänä. Leirien ohjelmien etukäteisvalmistelu vie yllättävän paljon aikaa. Vielä enemmän vie aikaa ja hermoja niiden toteuttaminen. Jos et itse rakasta askartelua ja puuhaamista, vaatii työtä jo oikean asenteen ottaminen siksi aikaa, kun innostat toisia, yleensä vastahakoisia lapsia ja nuoria askartelemaan.

Työ palkitsee kyllä, mutta ei tilipussilla.

Harvinaisen palkitseva hetki voi olla silloin, kun äitiä parkuva lapsi vihdoin rauhoittuu, kun pääsee hetkeksi istumaan aikuisen syliin lohdutettavaksi. Palkitsevaa on sekin, kun nuoret uskaltavat puhua asioista suoraan, kiertelemättä ja kaartelematta. Eräs palkitsevimmista hetkistä on kuulla alkuun vaikeasti työntekijä vaihdoksiin suhtautuneelta nuorelta, ettei hän halua työntekijän taas vaihtuvan.

Pitkät työpäivät pistävät kuitenkin pohtimaan, missä on mielekkyyden raja. Juuri tällä hetkellä nuorten kanssa on luotu hyvä ilmapiiri, jossa on vapaus sanoa ja tehdä, järjen ja kohteliaisuuden rajoissa. Työn tekeminen itsessään on muuttunut helpommaksi, kun rutiineja on kehittynyt. Toisinaan huomaa jopa päätyvänsä uskotuksi joillekin nuorille, turvalliseksi aikuiseksi, jolla on vielä jotain tajuntaa myös nuoren ihmisen maailmasta, vaikkakin vähenemään päin. Toisaalta jatkuvat 10 - 15 tuntisiksi venyvät työpäivät, huono palkka työmäärään nähden, esimiehen mielen mukaan vaihtuvat työtehtävät ja etäisyys kaikista omista ihmissuhteista vaativat oman veronsa. Suoraan sanoen minä olen tällä hetkellä väsynyt työhöni, henkisesti ja fyysisesti.

Henkisesti huomaa sen, että haluaisin vain nukkua koko talven, kuten karhu. Jatkuva henkinen alavireisyys heijastelee siihen, ettei tule etukäteen valmisteltua hartauksia tai kirjoitettua ajoissa tarvittavia tekstejä. Sitten viime tipassa venyttää pitkää päivää vielä parikymmentä minuuttia hoitaakseen pois jonkin pöytäkirjan tai muistion. Fyysinen väsymys on jatkuvaa. Pimeässä pitäisi minun mielestäni vain nukkua. Selkä on jatkuvasti enemmän ja vähemmän kipeä, eikä jatkuva säiden vaihtelu edes innosta menemään pihalle yhtään enempää kuin on pakko.

En tiedä. Olen miettinyt vakavasti työpaikan vaihtamista. Saa nyt nähdä milloin ja minne laitan jotain hakupapereita. Milloin katkeaa tässä suhteessa kamelin selkä...