Värkkäämistä...

Tuntuu, että elämä menee värkkäämiseen. Heti kun aurinko alkoi tunkea raivostuttavia säteitään aamukuudelta sänkyyn, alkoi myös ikuinen värkkääminen. Jokainen hereilläolon hetki pitäisi saada käytettyä johonkin järkevään ja rakentavaan toimintaan, vaikka siihen ei aina ole mahdollisuuksia. No, minulta sentään tilattiin parit villasukat, joten niitä voi joutessansa neuloa menemään. Käsitöiden tekeminen vie ajatukset pois töistä ja toisaalta, tällaisessa tilanteessa minä hyödyn siitä parillakin tavalla; ensinääkään, jos minä teen käsitöitä tv:tä katsellessa, en jouda syömään sitä aikaa ja toiseksi, siitä jopa maksetaan.

Kyse siis ei ole ahneudesta, vaan minulla on mielekästä tekemistä iltaisin tv:n ääressä ja joku toinen saa villasukat, vaikkei osaa itse niitä tehdä. Molemmin puolin aika hyvä kauppa minun mielestäni.

Nyt aurinko on alkanut tosissaan tuon lumien sulattamisen täälläkin. Ajelin aamulla eräälle kyläkoululle pitämään aamunavausta ja siinä ajellessa huomasin tien olevan osittain täysin sula ja kuiva. Ajoin muutaman sata metriä eteenpäin ja tie oli paksun jään peitossa, lunta vielä jään päällä. Se sai minut itseasiassa hymyilemään asialle. Muutamia vuosia sitten olisin kieltäytynyt ajamasta metriäkään vastaavanlaisella tiellä ja tällä kertaa se ei häirinnyt yhtään. Pysyinpähän hereillä senkin aikaa. Muutenkin täällä ollessa autosta on tullut entistä enemmän työväline ja vähemmän henkilökohtainen rakkauden kohde. Muutos on epäilemättä parempaan päin siinä mielessä. Jääpähän enemmän aikaa sitten hyvälle ihmissuhteelle, jos sellainen postimyynnistä tulee.

Kouluilla puuhataan näihin aikoihin urheilu- ja ulkoilupäiviä, kun on parhaat hiihtokelit. Siis etelän ihmiset uskokaa pois, nyt on paras hanki ja kaunein auringonpaiste. Todisteeksi liitän tähän kuvan, joka on otettu meidän toimistomme takaikkunasta eli siis nuorten tilojen ikkunasta ulospäin.



Sitä sopii katsoa ja ihailla. Upea hanki ja kirkas auringonpaiste. Ei tosin pidä hämääntyä liikaa, siellä menee pellon takana autotie ja sitten tulee vastaan joki. Joen jäällä voi toki hiihtää, sillä jää lähtee varmaankin vasta ensi kuun lopulla pois. Ainakin vielä se kestää helpostikin autoja ja moottorikelkkoja.

Värkkäämistä riittää töissäkin. Koko ajan pitää olla valmiudessa menemään jonnekin. Kohta tulee pääsiäinenkin ja se yllättäen tietää meillä vähintäänkin samanlaista rumbaa kuin joulu. Yllättävää sinällään... Järjestämme ala-asteille pääsiäisen tapahtumiin liittyvän vaelluksen. Sen toteuttaminen vie jo yksistään kolme päivää, lisäksi vielä tulevat ne päivät, joina tapahtumaa on suunniteltu. Käytännössä tähän siis tuhoutuu varmaankin lähemmäs kaksi viikkoa, kun kaikki suunnitellaan ja laitetaan pystyyn. Onneksi on kuitenkin mahdollista tehdä välillä jotain sellaistakin käytännön työtä, jonka jäljet näkyvätkin jossain. Lapsiahan perinteisesti kiinnostaa kaikki sellainen, mitä voi käsin kosketella ja haistella ja maistella. Sen vuoksi tälläkin kertaa on vaelluksella mahdollista maistella, haistella ja käpälöidä tavaroita.

No, elämä on käpälöimistä, haistelua ja maistelua...