Unikanavalla...

Joku on tunkeutunut minun unikanavalleni ja sitä kautta yrittää vaikuttaa asioihini. Olen aivan varma siitä, eikä tässä ole kyseessä mikään vainoharhainen kohtaus. Tämä varmuus johtuu siitä, että viime aikoina aina vain uudestaan ja uudestaan unissani minä olen vältellyt ex-miestäni. Milloin hän väijyy minua puskissa ja milloin jonkin viraston tiloissa. Harvinaisen typerää, että jatkuvasti samat ihmiset, joita ei halua nähdä, pyörivät unissa.

Muutoinkin uneni ovat olleet jokseenkin kummallisia. Jotenkin minua hämmentää esimerkiksi sellainen uni, jossa eräs naispuolinen tuttavani alkaa lähennellä minua aivan selkeästi seksiin pyrkien. Ja kun minua eivät kiinnosta naiset siinä suhteessa... Kaiken kaikkiaan tuntuu, että unikanava käy ylikierroksilla, eikä osaa suodattaa mitään pois. Kaikki ajatukset, ovat ne omia tai muiden, aiheuttavat siellä kiehuntaa ja kuohuntaa. Sitten minä joudun katselemaan yöni niitä, noustakseni aamulla ärtyneenä ja huonosti nukkuneena.

Välillä minä toivon sellaisia unettomia öitä. En suinkaan sitä, että valvoisin yön läpi, vaan ettei minun tarvitsisi katsoa unia. Joskus olisi vain hyvä nukkua ja levätä, muistamatta aamulla vilaustakaan yhdestäkään yön unesta. Mutta ei, sitä minä en näytä saavan millään. Mitä enemmän minä toivon syväunisia ja unennäöttömiä öitä, sen varmemmin minä saan jonkin skitsahtaneen kyttäysunen. Välillä tuntuu, että järki täytyy olla höllissä kantimissa, jos tuollaisia unia näkee.

Ehkä se onkin nykyään löyhemmin omassa hallinnassa. Yhä useammin tulee omasta elämästään sellainen tunne, että kaikki on epätodellista. Ei minun elämääni voi olla arkipäivisin työskentely, joskus iltaisin ja viikonloppuisin menossa ja harvoin vapaalla. Miksei minulla ole ollenkaan sellainen olo, että näin tämän pitikin mennä?

Syysahdistusta...

Nyt se syksy sitten tulee, ainakin tänne Lappiin. Puiden lehdet ovat muuttuneet pääasiassa keltaisiksi tai punertaviksi ja taivas näyttää sateiselta. Nurmikoiden vihreää väriä ei ole päästy ihailemaan sitten kesäkuun jälkeen, vaan maa on keltainen, kun ruoho on palanut ja kuollut. Pitkästä aikaa edes näyttää siltä, että voisi sataa.

Syksyn tulo on ahdistavaa. Minulle iskee tietynlaisia masennuskausia aina syksyisin. Hyvänä esimerkkinä oli viime sunnuntai. Kun on tarpeeksi väsynyt fyysisesti ja tarpeeksi hormoneiden vaikutuksen alla, alkaa väkisinkin ahdistaa. Henkinen sietokyky on venynyt välillä äärimmilleen täällä pohjoisessa asuessa. Minun on vaikea ymmärtää sitä, että minulla ei voi olla omaa elämää työn ulkopuolella. Juuri totesin työhuoneeni jakavalle tyypille, että täällä täytyy olla 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa oman työnsä edustaja. Siinä ei ole varaa pitää niitä päiviä, jolloin pää repeää.

Tällaisen paineen seurauksena sitten tapahtuu niitä masentumispäiviä. Silloin voi mielessään hautoa kaikkea sitä, mitä elämässä on tapahtunut ja mitä ehkä voisi joskus tapahtua. Yleensä tosin ajatus kulkee sitä rataa, että minun elämässäni ei tule enää koskaan tapahtumaan mitään positiivista, kun tähänkin asti kaikki hyvät asiat ovat kääntyneet huonoiksi.

Vaikka suku sammuu, ei sisu lopu. Aina on tehty mitä aiottu, vaikka katto on liian alhaalla ja köysi liian paksu.

Sopii - ah niin ihanasti - niihin tunnelmiin, joissa päiväni vietin sunnuntain kunniaksi. Timo Rautiainen on kova jätkä tekemään juuri oikeanlaisia sanoja noihin tilanteisiin, kun seinät kaatuvat päälle ja haluaa vain leikkiä kuollutta.

On omituista, että noina päivinä miettii menneitä. Minä näin unta siitäkin, että ex-mies yritti väkisin saada minut takaisin luokseen asumaan. En tiedä, jotenkin kaukaa haettu uni, kun minä en kuitenkaan siinä unessakaan halunnut sen miehen luo muuttaa. Ehkä se on merkki siitä, että minä haluaisin kaukosuhteeni etenevän. Ainakin minä haluaisin siltä mieheltä jonkinlaisen merkin siitä, onko suhde etenemässä vai haluaako hän sen jäävän tälle olemassa olevalle tasolle. Minä en siihen tyydy.

Eilinen puhelinkeskustelu kyseisen kaukosuhteen kanssa kesti 15 minuuttia, josta puolen aikaa molemmat olivat hiljaa. Molemmat olivat väsyneitä. Minä töissä hengaamisesta ja hän muusta. Tuntui jotenkin lohdulliselta, että toinen on edes linjalla, vaikka hiljaa olikin. Vartin päästä todettiin, että olisi syytä käydä nukkumaan, kun kummallakaan eivät ajatukset pysy kasassa keskustelua varten.

Siinä vaiheessa minä huomasin jotain outoa itsessäni. Minulle tuli tarve pyytää anteeksi sitä, että minä tarvitsen unta jaksaakseni töissä. Onko minut avioliittoni aikana survottu niin pieneen tilaan, että minä tunnen tarvetta mielistellä ja miellyttää miestä viimeiseen asti? Eihän ihmisen sitä pitäisi joutua anteeksi pyytämään, että tarvitsee unta. Kukaan tervejärkinen ei ainakaan pyydä sitä anteeksi keneltäkään...

Unet

Unet ovat merkillisiä. Vaikka tietääkin, etteivät ne ole todellisuutta, niissä sekoittuu mielenkiintoisella ja toisinaan mieltä kääntävällä tavalla erilaiset asiat. Hyvänä esimerkkinä tästä mieltä kääntävästä unityypistä oli eräs minun unistani pari yötä sitten.

Unessa esiintyi eräänä päätähdistä minun ex-aviomieheni, joka yritti unessa käydä kimppuuni. Soitto hätäkeskukseen tuotti unessa päivystäjältä vastauksen: "No, mitä nyt taas?" Jotenkin kuulosti karulta tavalta vastata hätäkeskuksesta, jos toinen sinne hädissään yrittää soittaa. Toisaalta, soitettuani tosielämässä pariinkin otteeseen hätäkeskukseen, tiedän, että vastaus ei todellakaan ole tuollainen.

Olen kuitenkin huomannut, että unet tuovat esiin sellaisia asioita, joita on miettinyt, muttei välttämättä yhdistele aivan samalla tavalla. Aina välillä tuppaa mietityttämään se, ovatko unet oikeasti vain sattuman varaisia vai hakeeko oma pään sisältö niillä jotain tiettyä tarkoitusta.

Minä olen taipuvainen väittämään, että unet ovat tietynlainen koonti asioista, jotka ovat olleet mielen päällä. Ne eivät ole mikään tunteiden pyrkimys mihinkään, vaan enemmänkin aivojen irroittelua. Ihan kuin aivoissa jokin tuumisi, että mitähän hässäkkää saisi aikaan, jos nämä elementit yhdistäisi näin... Ja sitten viaton nukkuja saa riesakseen omituisia hätäkeskuksen päivystäjiä ja ex-aviomiehiä sun muita. Enää puuttuu se, että joku julkkis vierailisi.