Johan nyt on.. siis markkinat...

Tänään oli paikallisella torilla kevätmarkkinat. Saatiin ulkoilla ihanassa auringonpaisteessa vaunujen kanssa kylälle ja takaisin. Nähtiin siellä kylällä tuttuja ja sukulaisia ja ostettiin lapselle markkinarinkeliä maisteltavaksi. Samalla tuli nyt sitten esiteltyä tämä tutkailtavana oleva heppu omalle perheelle ja parille vastaan tulleelle sukulaiselle. Kyseinen mies sattuu olemaan Mies-merkkisen miehen kaima, joten sanotaan häntä toistaiseksi Kaimaksi täällä.

Kaima vietti siis koko päivän oikeastaan meillä. Edelleen oli hauska seurata, miten luontevasti hän ottaa osaa lapsen touhuihin. Lapsi näyttää pitävän hänestä ja leikkii mieluusti hänen kanssaan, joten niiltä osin asia tuntuu olevan ihan okei. On suorastaan harvinaista, että lapsi menee kenenkään vieraamman luokse pyrkimään syliin, mutta Kaima on nyt kelpuutettu siihenkin asiaan.

Itse olen hieman ristiriitaisissa fiiliksissä tässä vaiheessa. Olen pohtinut asiaa aika monelta kantilta jo tähän mennessä ja todennut, että Kaima on oikeasti hyvin kunnollinen mies. Hänen kanssaan tuskin tulisi koskaan vastaan hirvittäviä traagisia käänteitä, ellei itse niitä jostain keksisi. Toisaalta, en ole oikein koskaan seurustellut niin kunnollisten miesten kanssa. Olen aina ajautunut suhteeseen jotenkin viallisten miesten kanssa. Siis todellakin viallisten siinä mielessä, että mikään parisuhde ei voi toimia niin väärillä pohjilla. Liika viina, väkivaltaisuus ja mustasukkaisuus ovat suuria vikoja, kun ne kaikki osuvat samaan ihmiseen. Kaimassa ei ole ainakaan vielä näkynyt näistä vioista mitään. Toki, aika vasta näyttää niiden suhteen.

Olen pari viime päivää miettinyt aiempia pitkiä suhteitani ja sitä, mitä olen itse niissä tehnyt väärin. Ensimmäisenä tulee mieleen, etten ole kuunnellut järkeäni pätkän vertaa. Järki on lähes joka kerran kehottanut lähtemään ja päättämään suhteen jo hyvissä ajoin. Sitten on tilalle iskenyt joku täysin järjetön pelko yksin jäämisestä ja sen seurauksena on sitten tehnyt kaikkensa, jotta huonokin suhde korjaantuisi. Eihän se voi korjaantua, jos suhteen toinen osapuoli ei sitä halua. Tyhmä minä. Tällä hetkellä järki sanoo, että tästä Kaimasta kannattaisi pitää kiinni. Hän ei ehkä ole korein kuusi tässä metsässä, mutta enpä ole minäkään ja nyt alkaa tuntua siltä, että muutama muu ominaisuus ajaa sen koreuden ohi hyvin reippaalla vauhdilla.

Mökkiviikonloppu

Olin kavereiden kanssa viikonlopun mökillä. Se oli vuokramökki Kalajoen hiekkasärkillä.

Mitähän siitä sanoisi? Jos päästää ulos kaiken sen, mitä mielessä on, tästä tulee niin kammottava purkaus, ettei sitä kestä itsekään lukea. Toisaalta, mitä sitä säästelemäänkään.

Niin, viikonloppu alkoi perjantaina ihan lupaavasti. Minä ajelin pitkät pätkät pitkin poikin Suomea päästäkseni sinne mainitulle paikkakunnalle. Oli ihanaa päästä viettämään aikaa ystävien kanssa ja rentoutumaan. Toki tiedettiin odottaa, että jonkin verran aina tulee pientä kähinää, kun useampia poikia tulee samaan paikkaan, sitä miehistä uhoa.

Se perjantain alkuilta meni mukavasti. Saunottiin, syötiin, juotiin ja puhuttiin paljon. Kaikilla oli kivaa. Sitten alkoi se show. Yhdeltä pojista vääntyivät sormet hieman yli, joten ensimmäisenä alettiin huoltaa perinteisiä vammoja. Annettiin hetkeksi kylmäkääre ja teipattiin sormet hieman koukkuun, jotta ne saisivat rauhassa tasoittua. Hirvittävä möykkä jatkui kyseisellä miehellä siitä aiheesta, että hän ei halua sormiensa jäävän käyttökelvottomiksi. Pässi, aivan kuin pieni ylimeno jäykistäisikin sormet paikalleen. Meinasi mennä hermo jo siinä.

Tämän jälkeen kyseinen kaveri alkoi vinkua särkylääkkeitä tai relaksanttia, siis lihaksia rentouttavaa lääkettä, joka auttaa tehokkaasti tuollaiseen särkyyn, mutta on ehdoton kolmiolääke. Minulla tietenkin on paikallisesta apteekista saatuja relaksantteja, mutta en niitä mitenkään mielelläni jakele eteenpäin. Tein siis sopimuksen kyseisen kaverin kanssa siitä, että hän ei lauantaihin puoleen päivään asti juo mitään alkoholipitoista, jottei tule mitään sivuvaikutuksia. Kissanpaskat. Viisi minuuttia myöhemmin mies kippasi viskiä raakana kurkkuunsa. Siinä vaiheessa meni hermo.

Käytiin sitten asiasta keskustelu. Minä sanoin ottavani tuollaisen sopimuksen rikkomisen henkilökohtaisena loukkauksena. Mies yllättäen ei ymmärtänyt asiaa näin. Hänen mielestään voi aivan hyvin vetää viinaa päälle jne. Äityipä sitten vielä siinä halailemaan ja "lohduttelemaan", kunnes minä totesin, että en minä tätä halua.

Yöllä, kello 4 maissa yritettiin sitten käydä nukkumaan, jotta ehdittäisiin nukkuakin. Seuraavakin päivä oli tarkoitus juoda ja pitää hauskaa. Nukkumisesta ei tullut mitään, kun yksi sun toinen alkoi hihkua ja lauleskella. Siinä vaiheessa minä ärähdin. Totesin, että suiden on syytä pysyä ummessa, jotta kaikki, jotka haluavat, voivat nukkua. Eihän siitä mitään tullut. Tunnin päästä minä huusin jo kuin hyeena ja pelästytin puolelle porukasta miltei kurat housuun, kun hermo oli totaalisesti poissa. Siinä huutaessani sanoin mm sen, että minun osaltani kyseinen viikonloppu oli pilalla siinä, etten minä tullut mökille pitämään kuria vaan rentoutumaan. Minun mielestäni aikuisista ihmisistä ei pitäisi joutua vastuuseen kenenkään toisen.

No, stereot alkoivat huutaa aamulla klo 9 tienoilla ja kaikki jalkeille. Minua otti päähän paitsi henkisesti myös fyysisesti. Yritin korvatulppien kanssa nukkua vielä pari tuntia huonolla menestyksellä. Kun lopulta nousin, kävin suihkussa ja pakkasin tavarani autoon. Minulla oli edelleen mittari aivan äärilaidassa punaisella.

Päivä meni krapulaa parannellessa ja selviämisessä. Illalla olin vesiselvä. En kehdannut häipyä mökiltä, kun eräs ystävistäni oli aamulla lähtenyt päiväksi kotiin lastaan vahtimaan. Ajattelin, että jos hän ajoissa tulee takaisin, minä lähden sitten illalla ajamaan. Hänellä meni iltakymmeneen. Siinä vaiheessa minä totesin, että käynen nukkumaan sitten, kun muut menevät Dyyniin ja korvatulppien avustuksella saan hyvät yöunet. Jep jep.

En herännyt yöllä siihen, kun porukkaa tuli baarista. En herännyt siihen, että popit olisi laitettu paukkumaan. En oikeastaan herännyt keskusteluunkaan, vaikka otinkin korvatulpat pois ajatellen, että äänistä päätellen enää on vain kaksi hereillä. Heräsin siihen, että joku harrastaa seksiä makuuhuoneen ikkunan toisella puolella. Siis hetkinen, minä nukun sisällä, joten seksiä harrastetaan mökin portailla!!!

Siinä vaihessa ainut pelastus asialle olisi ollut se, että kyseessä olisi ollut joku matkassa olevista pariskunnista tai joku sinkuista. Vaan ei. Ei tietenkään voinut olla niin. Kyseessä oli mies, jolla on seurustelukumppani, mutta tyttöystävä ei ollut paikalla. Jotenkin siinä katkesi kamelilta selkä.

Tässä vaiheessa hämmentää lähinnä se, miten kyseisestä havainnosta saattoi seurata minulle fyysisesti huono olo. Minua alkoi etoa. Siihen loppui nukkuminen ja kaikki huumori. Siitä eteenpäin minä laitoin aamukahvit ja leivät itselleni, katselin sunnuntaiaamun lastenohjelmat ja odottelin, että toiset heräisivät. Kun kello oli lähempänä kymmentä, olivat miltei kaikki hereillä, minä sain autoni vapaaksi motista ja pääsin lähtemään.

Eipähän tarvitse osallistua enää tuon porukan reissuihin.

Muutoinkin viikonlopusta jäi huono fiilis. Monien asioiden summa, että minulle jäi sellainen olo, ettei minulle ole mitään siellä. Selvinpäin istuessa minä tein työasioita ja odotin, että aika kuluisi. Mietin omaa menneisyyttäni ja sen kummituksia, jotka näyttivät rumaa naamaansa aina välillä siinä, miten minä ylireagoin humalassa olevan miehen puheisiin tai käytökseen.

En tiedä. Pitäisi saada aivot nollattua. Pitäisi saada tyttöjen viikonloppu, jossa asioista voisi puhua aivan oikeasti tarvitsematta miettiä sitä, miten pojat onnistuvat tilaisuuden mokaamaan. Kiitos kuitenkin Saukolle siitä, että käytännönjärjestelyt oli taas hoidettu viimeisen päälle hyvin.

Etäsuhteet

Olen miettinyt, miten etäsuhteet toimivat. Onko niillä jokin kaikkea aikaa ja avaruutta uhmaama funktio vai muodostavatko ne jonkinlaisen rinnakkaistodellisuuden itseään varten? Toisinaan olen nimittäin huomannut, että etäsuhteita eivät koske samat syyn ja seurauksen lait kuin tavallisia suhteita.

Etäsuhteet ovat eräänlainen mysteeri. Pari saattaa asua eri puolilla Suomea ja suhde voi hyvin. Molemmat kaipaavat toisiaan juuri sopivasti, kumpikaan ei ole liian mustasukkainen eikä kumpikaan kaipaa toista suhdetta. Kun pari sitten päättää asettua vakituisesti yhteen asumaan ja elämään, ongelmat alkavat. Saman katon alla löytyy äkisti yksi sitoutumiskammoinen, yksi sairaalloisen mustasukkainen, yksi pettäjä, yksi väkivaltainen alkoholisti ja vähintään kaksi sellaista ihmistä, jolla ei ole pätkän vertaa suvaitsevaisuutta toista kohtaan.

Miten niin voi käydä?

Eivätkö esim. pitkät puhelinkeskustelut ja yhdessä aiemmin vietetty aika mitenkään kohtaa todellisuutta ennen yhteen asettumista?

Sattuma

Minulla soi sunnuntai-iltana puhelin. Katsoin sen verran näyttöä, että joku soitti 02-telealueen lankanumerosta. Vaikka minulla ei sielläpäin tuttuja juuri olekaan, vastasin puhelimeen normaalisti etunimelläni. Puhelu kehittyi jotenkin tähän suuntaan...

Miesääni: - Haloo, onko siellä Olavi?
Minä: - Ei, tässä numerossa ei kyllä ole ketään Olavia.
Miesääni: - Minnekäs tämä nyt sitten tuli?
Minä: - No, tämä on "Rovaniemellä". (turha teitä on oikealla paikkakunnalla kiusata)
Miesääni: - Minä tavoittelin tuonne Tampereelle... (hetken tauko)... Minkäslainen sää siellä on?
Minä: - Vähän satoi lunta äskettäin, mutta nyt paistaa kyllä aurinko.
Miesääni: -Niin, minä olen muuten "Joppe". Vai sataa siellä lunta... Minä olen muuten rekkamies, on tullut ajettua useasti sieltä päin. Itse asiassa olen tiistaina keikalla sielläpäin... Kylä sinun kanssasi on sitten mukava jutella.. Et antaisi numeroasi, kun minä tästä lankapuhelimesta soittelen, eikä siihen jää nuo numerot muistiin?
Minä: - En minä taida antaa numeroani, kun se on salainen.
Miesääni: - Voi harmi. Kuule, oletko sinä naimisissa?
Minä: - Olen eronnut, mutta seurustelen nykyään. Vaihdoin parempaan...
Miesääni: - Harmi.. Kuule, heivaa se ukko menemään ja muuta tänne minun luokseni.. Minkäs ikäinen sinä oletkaan?
Minä: - 26 vuotta.
Miesääni: - Minä en olekaan mikään lapsi enää. Minä täytän 54 kohta. Kuule, kyllä sinun kanssasi on sitten mukava jutella...
Minä: - Kiitos. Minun kyllä pitäisi tehdä vähän muuta kuin jutella puhelimessa nyt...
Miesääni: - Jaa... Et sinä nyt antaisi kuitenkin minulle sitä numeroasi? Tai ota talteen minun numeroni, kun se kuitenkin näkyy siinä sinun kännykässäsi...
Minä: - No, en minä sitä omaa numeroani anna.
Miesääni: - Kyllä sinä olet sitten mukava likka...

Tätä rataa keskustelu jatkui noin 15 minuuttia, kunnes "Joppe" vihdoin tajusi, että minua ei kovinkaan suuresti innostanut keskustella väärään numeroon soittaneen miehen kanssa pidemmästi. Etenkään pienessä sievässä olevan, keski-ikäisen miehen kanssa.