Sattuma

Minulla soi sunnuntai-iltana puhelin. Katsoin sen verran näyttöä, että joku soitti 02-telealueen lankanumerosta. Vaikka minulla ei sielläpäin tuttuja juuri olekaan, vastasin puhelimeen normaalisti etunimelläni. Puhelu kehittyi jotenkin tähän suuntaan...

Miesääni: - Haloo, onko siellä Olavi?
Minä: - Ei, tässä numerossa ei kyllä ole ketään Olavia.
Miesääni: - Minnekäs tämä nyt sitten tuli?
Minä: - No, tämä on "Rovaniemellä". (turha teitä on oikealla paikkakunnalla kiusata)
Miesääni: - Minä tavoittelin tuonne Tampereelle... (hetken tauko)... Minkäslainen sää siellä on?
Minä: - Vähän satoi lunta äskettäin, mutta nyt paistaa kyllä aurinko.
Miesääni: -Niin, minä olen muuten "Joppe". Vai sataa siellä lunta... Minä olen muuten rekkamies, on tullut ajettua useasti sieltä päin. Itse asiassa olen tiistaina keikalla sielläpäin... Kylä sinun kanssasi on sitten mukava jutella.. Et antaisi numeroasi, kun minä tästä lankapuhelimesta soittelen, eikä siihen jää nuo numerot muistiin?
Minä: - En minä taida antaa numeroani, kun se on salainen.
Miesääni: - Voi harmi. Kuule, oletko sinä naimisissa?
Minä: - Olen eronnut, mutta seurustelen nykyään. Vaihdoin parempaan...
Miesääni: - Harmi.. Kuule, heivaa se ukko menemään ja muuta tänne minun luokseni.. Minkäs ikäinen sinä oletkaan?
Minä: - 26 vuotta.
Miesääni: - Minä en olekaan mikään lapsi enää. Minä täytän 54 kohta. Kuule, kyllä sinun kanssasi on sitten mukava jutella...
Minä: - Kiitos. Minun kyllä pitäisi tehdä vähän muuta kuin jutella puhelimessa nyt...
Miesääni: - Jaa... Et sinä nyt antaisi kuitenkin minulle sitä numeroasi? Tai ota talteen minun numeroni, kun se kuitenkin näkyy siinä sinun kännykässäsi...
Minä: - No, en minä sitä omaa numeroani anna.
Miesääni: - Kyllä sinä olet sitten mukava likka...

Tätä rataa keskustelu jatkui noin 15 minuuttia, kunnes "Joppe" vihdoin tajusi, että minua ei kovinkaan suuresti innostanut keskustella väärään numeroon soittaneen miehen kanssa pidemmästi. Etenkään pienessä sievässä olevan, keski-ikäisen miehen kanssa.