Elämähän siis on. Se on tullut havaittua niin monesti ja niin karusti, että meinaa aina välillä järki irrota päänupista ja harhautua ulkomaailmaan. Ei siis sillä, että sitä järkeä juurikaan olisi tai muutakaan... Ottaa sitten tuostakin tolkun, ken pystyy. In any case homma vaan on niin, että asiat eivät elämässä mene ollenkaan suunnitelmien mukaan läheskään aina.
Henkilökohtaisella tasolla voi sanoa, että asiat menevät kaksipiippuisesti ristiin. Taakse on jäänyt elämää 26 vuotta ja niiden aikana on ehtinyt naimisiin ja eroamaan sekä ammattiin ja vakituisiin töihin. Tällä hetkellä työt pitävät poronhoitoalueella paikallaan ja toimimassa. Mieltä kiertää uusi suhde, joka ei ole alkanut ainakaan liian vauhdikkaasti. Hyvä niin...
Mitäkö kiertää? Uusi suhde siis on alkanut hitaasti, vasta muutaman kerran tavattu ja paljon puhuttu puhelimessa ja muissa viestintävälineissä. Taustalla mielessä kuitenkin siintelevät ne ajat, jolloin se kaikkein rakkain ihminen osoittautuikin kaikkein pahimmaksi vihamieheksi. Niin, viina, väkivalta ja pettäminen tuhoavat kaiken tieltään. Niistä ylitse pääseminen voi olla vaikeaa, kuten on tullut havaittua. Vielä vaikeampaa on lopettaa itsensä syyttäminen.
Itseään ihminen syyttää siitä, jos toinen pettää tai lyö. Harvinaisen typerä ajatusmalli, mutta ah niin todellinen. Ja kuinka sitä sitten muuttuu maailma, kun kuulee, että toinen ihminen on jatkanut samanlaista käytöstä seuraavankin kumppaninsa kohdalla. Ehkä vika ei siis ollutkaan minussa niinkuin luulin? Mitä se tarkoittaa? Onko minun määriteltävä itseni ja elämäni taas uudestaan?
Irtoajatuksia...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti