Kyllä aika kuluu nopeasti, kun jotain vireillä. En ole vapun jälkeen edes avannut konetta, kun olen keskittynyt elämään ihan live-maailmassa ja jättänyt virtuaalimaailman vähemmälle. Kaima on pyörinyt nurkissa miltei riesaksi asti ja osoittautunut monella tapaa erikoiseksi tyypiksi. Aina vain enemmän pistää ihmisen miettimään, miksi asiat menevät niinkuin menevät. Samalla käy mielessä, miksi itse ei voi sietää toisen ihmisen tapoja tehdä ja ilmaista asioita. Minkä ihmeen takia oma pää jatkuvasti vaatii toiselta ihmiseltä samanlaista ajatuksen juoksua kaikessa?
En tiedä, haenko jotenkin ratkaisua mahdottomaan yhtälöön.
Sen tiedän kyllä, että olen kranttu ja vaativa ja valikoiva, ja aika paljon muutakin. Hankala olen aivan varmasti ja joskus suorastaan mahdoton. Saa nähdä viikon sisään, miten mahdoton, kun hormonikierto osuu taas siihen kohtaan, jossa nollasta sataan kiihdytään nanosekunnin murto-osassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihmissuhteet ovat niin jännä juttu. Mä olen juuri tutustunut erääseen mieheen, joka on todella erikoinen aiempiini verrattuna. Hän on pinnalta hyvin iloinen ja räiskyvä, mutta kuorensa alla hän ajattelee ja pohdiskelee paljon sekä juttelee ajatuksistaan avoimesti ja varmasti. Se on todella kiehtovaa. Ulkoisesti hän ei kuitenkaan ole mikään perinteinen komistus. Mies on kaikin puolin päinvastainen kuin exäni, joka oli ulkoisesti komea ja vetävä mutta älylliseltä puoleltaan aika suoraviivainen ja yksinkertaisempi kuin minä. Tätä nyt katsastettavana olevaa heppua olen tietysti vähän vertaillut entiseeni, ja esteetikko minussa haikailee enemmän fyysistä vetoavuutta, kun taas henkinen puoleni ja sieluni on hyvin viehättynyt. Tässä tulee mietittyä, kuinka paljon fyysinen puoli painaa parisuhteessa, jne.
VastaaPoista