Outoa...

Yön aikana oli tapahtunut jotain todella outoa. Huomasin sen näin aamulla, kun kirjauduin tänne sisälle kirjoittaakseni taas jotain joutavaa blogiini. Joku oli yöllä vaihtanut kokonaan tämän bloggerin suomenkielle. Ei siinä mitään pahaa ole, päin vastoin. Oli vain harvinaisen yllättävää lukea kaikki aiemmin englanniksi komeilleet tekstit suomeksi välillä. Juuri kun minäkin olin ehtinyt tottua näihin kontrolleihin ja löysin suuremmin hakematta tarvittavat säätöpalikat, joku meni ja vaihtoi ne helpommin tunnistettaviksi suomen sanoiksi. No, pitää siis opetella tämä blogin kirjailu vielä omalla kotikielelläänkin. Onneksi sentään eivät samalla kääntäneet varsinaisia postauksia ruotsiksi tai norjaksi.

Outoa on tämä säätyyppikin tällä hetkellä. Eilen oli aamulla satanut uutta puhdasta lunta, illalla se oli miltei kokonaan jo sulanut pois. Tänään oli aamulla ulko-ovella vastassa luistinrata. Minulla ei tietenkään ollut hokkareita jalassa, joten otin tyylikkään voltin keskellä parkkipaikkaa. Hetkellinen mietintä maassa persuksillaan istuen palautti kummasti taas arkeen ihmisen. Samaa luistinrataa tuntuu olevan tällä hetkellä kaikki pihamaat. Tietysti minulla oli juuri tänään se aamunavauskierros, jolla joutuu hoippumaan firman parkkipaikan ja ala-asteen kentän läpi. Otin varman päälle ja kurvasin autolla sen puoli kilometriä opettajien parkkipaikalle ja hiihdin sieltä koulun ulko-ovelle. Se kannatti. Ei enempää noloja horjumisia ja lopulta muksahdusta omalle ahterilleen.

Oikeastaan tässä jo odottaa kesää. Tänään piti jättää loma-anomukset. Minä aikani arvoin asiaa kalenterin kanssa ja päädyin ajatukseen, että kesä-heinäkuun taite on oikein hyvä aika pitää lomaa. Silloin ei ole minulla leirejä, eikä muitakaan töitä. Saa sitten nähdä, mitä hauskaa taas keksii kesäksi, kun hetken asian kanssa pinnistelee. Epäilemättä meiltä löytyy jotain hauskaa tekemistä työn merkeissä. Niinhän siinä aina käy.

Outoa sekin....

Kuvaako minua?

Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista

Ekstrovertti ------------*-------- Introvertti
Käytännöllinen --------*------------ Intuitiivinen
Ajattelija ----------------*---- Tuntija
Impulsiivinen ----------------*---- Harkitsija
(mpmm)

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi

Olet oma yksilösi, uskollinen ja herkkä. Olet herkkä ja ujo, etkä pidä asioita itsestään selvinä. Tunnet itsesi olevan hyödyksi vain silloin, kun voit olla avuksi toisille. Toiset ihmiset helposti luottavat kaltaisesi ihmisen apuun, joskus jopa niin paljon että he kehittävät itselleen vastuuttoman läheisriippuvuuden sinuun. Ihmistyyppisi uhrautuu helposti, ja vaarana onkin ajautua marttyyriksi. Saatat joutua kamppailemaan sisäisten epäilyksiesi ja pelkojesi kanssa, ennen kuin uskallat ilmaista henkilökohtaiset halusi ja tarpeesi. Olet konservatiivi, jolle työ on elämä. Teet töitä ahkerasti niin työpaikalla kuin kotonasi. Tarjoat apuasi anteliaasti, ja usein kulissien takana. Uudet ideat, muutokset ja epävarmuus ärsyttävät sinua. Haluat muuttumattoman, hyvin järjestetyn ja aikataulutetun elämän, vaikka se tarkoittaisi sitä että joku toinen tekee aikataulusi ja ohjaa elämääsi. Sovellut parhaiten ammatteihin, joissa voit auttaa ihmisiä: palvelutyö, opetus, vapaaehtoistyö, hoitotyö. Olet onnellisimmillasi kun voit käsitellä yksityiskohtia ja suorittaa rutiineja, varsinkin jos voit tehdä niitä ihmisten parissa.


Kyseinen testi on täällä.

Iskevät...

Niin, osoittautui se pelko lumien lähdöstä perusteettomaksi. Vaikka pääsiäisenä paistoi aurinko ja lumet saivat sulaa, viime öinen lumisade muutti maiseman taas hyvin talviseksi. Ulkona tosin huomasi, että linnut visertelevät edelleen hyvinkin keväisesti. Jokin vanha sanonta muistaakseni menee näin: "Uusi lumi vanhan surma." Passaa vain toivoa, että se pitää paikkansa.

Kun pääsiäisestä on töiden puolesta vihdoin päästy rauhaan, alkaa taas rypistys kohti kesää. Kesällä on leirejä ja retkiä tiedossa. Sinne voi vähitellen jo suunnata omaa katsettaan. Yksi suurista ilon aiheista tälle kesälle on aivan oikea kesäloma. Minulla on mahdollisuus pitää ehkä jopa 3 tai 4 viikkoa lomaa putkeen, riippuen siitä, minne sijoitan yhden leirin. Vielä parempaa on se, että lomapäiviä jää vielä talvellekin. Minä saan siis ensi vuonna pitää talvilomaakin, JEE!

Jostain syystä tosin minulla on lisääntynyt viime aikoina sellainen tunne, etten ehkä ole täällä enää ensi talvena. En tiedä, onko tämä taas niitä samoja tunteita kuin aikanaan taloa ostettaessa ja tätä paikkaa hakiessa. Talon ostohetkellä minä ajattelin, että siitä paikasta ei tule koskaan minun kotiani ja tätä työpaikkaa hakiessa olin miltei varma siitä, että minä tulen tänne töihin. Nyt minulla on vähän samanlainen kutina siitä, että minä en ole täällä ensi vuonna tähän aikaan. En vain tiedä, missä minä sitten olisin. Outo tunne, ehkä se on kevättä.

Saa nähdä, mitä tapahtuu. Vuosi on tietyllä tavalla hyvin pitkä aika ja toisaalta, se on äärettömän lyhyt aika. Paras aika vaihtaa työpaikkaa olisi tietysti syksy, mutta en tiedä. Se edellyttäisi vähitellen uuden työpaikan etsimistä. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan sitä ilmoitusta, joka sanoisi, että minun työpaikkani on tässä. Minä todellakin odotan sitä tunnetta noita paikkailmoituksia selaillessani. Se on iskenyt minulle ennenkin ja varmaan iskee vastaisuudessakin.

Pitkä Pitkäperjantai...

Pääsiäinen tulee, aurinko paistaa ja kevät lähestyy. On varsin erilaista olla pääsiäinen ja kevät täällä pohjoisessa. Viime kevät meni ihmettelyyn ja hämmästelyyn. Nyt tuntuu, että on olemassa jokin vakiorytmi, jonka mukaan kevät etenee ja tällä hetkellä ollaan rytmistä edellä. Viime vuonna joesta lähtivät jäät toukokuun alussa. Nyt alkaa jo pelottaa, että ne voivat lähteä tässä kuussa liikkeelle. Toki pelko voi olla vääräkin, mistäs sitä tietää vielä.

Pääsiäinen on joka tapauksessa aiheuttanut hirvittävän suuren määrän töitä. Meillä oli lapsille suunnattu elämysrata liittyen näihin pääsiäistapahtumiin. Radan pystyttäminen vei yhden työpäivän, kolmena päivänä esitettiin ja sitten vielä silloin kolmantena päivänä purettiin kaikki, jotta tilat tulivat siivotuiksi ennen seuraavia käyttäjiä. Eilen oli takki tyhjä, kun istahdin koneen äärelle lukemaan sähköposteja ja tekemään muita töitä. Onneksi ei sentään ollut hirvittävää vesisadetta tai pelkkää harmautta siinä vaiheessa.

Auringonpaiste pitää mielen kohtuullisen virkeänä. Tosin, jo tässä vaiheessa alkaa ärsyttää se, että aamuisin herää hirvittävän aikaisin. Tänäänkin ponkaisin sängystäni ylös ennen seitsemää ja virkeänä kuin pieni peipponen. Onneksi ruotsin tv esitti heti aamusta animaatioelokuvaa. Katselin sitä, askartelin työjuttuja ja lopulta valuin taas toimistolle, kun aurinko kääntyi paistamaan suoraan tv-ruutuun. Yritä siinä nyt mitään katsoa, kun tv-ruusta heijastuu pelkkää valoa. Niinpä Fordin keula osoitti jälleen toimistoa kohti ja täällä saa sitten rauhassa tehdä puhetta iltatilaisuuteen. Huomenna onkin jo vapaata.

Keväällä tuntuu kiireiseltä. Viime keväänä meillä järjestettiin isompi tapahtuma omien nuorten voimin ja tänä keväänä ollaan päästy siitä, mutta me suunnittelemmekin tosiaan sitä kesän reissua. Siinäkin on omat mutkansa matkassa. Niitä mutkia joutuu vielä pohtimaan kerran jos toisenkin. Onneksi sentään esimieskin näyttää saaneen auringosta energiaa, eikä ole niin kanttinen kuin välillä. Jotenkin se tahtoo aina välillä hämmentää, kun sama ihminen voi halutessaan olla äärettömän mukava ja välillä, ilman näennäisesti mitään syytä, sanoo todella loukkaavasti. Toki, minulla on paksumpi nahka näissä asioissa kuin muutamilla muilla työyhteisössämme, mutta silti. Välillä ihmetyttää, eikö esimies sitten itse huomaa näitä reaktioita muissa.

Voisi sanoa, että tämäkin työ on koiran virka. Ihan vaan sillä voisi sanoa, että minä istun tämänkin päivän töissä. No, enhän minä ihan koko päivää tietysti istu. Seison välillä.

Mistä sitä tietää?

Mistä sen tietää, onko jossain suhteessa mahdollisuuksia enempään? Tietääkö sen toisen ihmisen ilmeistä, puheenaiheista tai ehkä korvien asennosta? Mikä sen kertoo? Vai kertooko sitä mikään muu kuin aika?

Ehkä minä olen kärsimätön asioiden suhteen, kun haluaisin heti tietää, mitä toinen ihminen minusta ajattelee. Ehkä olen liiankin kärsimätön. Olisi vain hauska tietää, mitä ajattelee minusta sellainen ihminen, johon itse tunnen vetoa. Ja ei, kyseessä ei ole kukaan työkavereistani tai mikään poropaimen. Kuitenkin...