Joulusaldo...

Joulu on vihdoin ja vastoin takana. Kohtuullisen onnellisesti takana jopa. Aatonaatto meni automatkailuun kohti Etelä-Suomea, pieni mutka Kouvolan seudulla kummitytön kotona ja lopulta tyytyväisesti, ilman kolarointeja vanhempien pihassa. Pihalatu oli tosin minua varten jätetty sen verran liukkaaksi, että meinasi kissoja sekä minua kohdata selätys alamäessä. Onneksi hieman pitävämpää jalansijaa löytyi nurmikon puolelta.

Niin, kissat matkaavat myös etelään talvisin, jos ette tienneet ennestään. Pelkät muuttolinnuthan olisivat varsin typerä keksintö siltä maailmaa pyörittävältä nerokkaalta ajattelijalta, jota kutsutaan eri nimillä kulttuuritaustasta riippuen.

Jouluaatto meni hyvin syöden, tosin kahvikiintiössä oli havaittavissa vajausta alkuillasta. Melkein piti rikkoa jo joulutraditiot ja laittaa kahvia ennen joululahjojen jakoa. Johtui ehkä siitä, että aamukahvi tuli juotua jo aamuyhdeksän tienoilla ja seuraavat kahvit häämöttivät kupin pohjalla vasta klo 21 jälkeen. Harvinaisen pitkä kahviväli. No, tulipa syötyä kuitenkin ruuat ja juotua juomat. Pelattiin syntisesti korttia isoäidin ja äidin kanssa, kun kerrankin oli tilaisuus. Meillä on tapana aina pelata korttipelejä, koska siihen on vain totuttu. Jostain syystä meillä on vaan ollut tällainen perinne kotona. Sillä ei ole mitään tekemistä joulun kanssa. Se on isoäitiin liittyvä perinne. Sieltä minäkin olen kaikki korttipelit oppinut.

Jouluaamuna minä kirmasin jo klo 6 alkavaan jumalanpalvelukseen. Pakkohan se on käydä kuuntelemassa saarnaa välillä muuallakin kuin kotikirkossa. Jokseenkin koomista oli kuitenkin nähdä se pahennuksen määrä, jonka läsnäoloni näytti kirkossa aiheuttavan. Johtuen siitä, että seurakunnan töissä olen itsekin, minulta puuttuu turha kunnioitus tilaisuutta kohtaan. Minä ymmärrän, miten kaava toimii, millaiset esivalmistelut tilaisuuksiin tehdään ja mihin niillä tilaisuuksilla oikeastaan pyritään. Sellaiset toisarvoiset asiat kuten muiden pukeutuminen tai istuma-asento eivät juuri jaksa hetkauttaa. Kaikenlaista menoa näkee, kun tarpeeksi usein kirkossa käy. Jostain syystä minulle näytettiin yrmeitä ilmeitä, kun kehtasin mennä kirkkoon farkuissa ja vaelluspuvun takissa, puhumattakaan gore-tex-kengistä. Siitä se yrmeys näytti vain kasvavan, että minulla oli olemassa käsitys jumalanpalveluksen kaavasta. Täydellisen törkeyden rajan ylitin sillä hetkellä, kun osallistuin virsien veisaamiseen. Etiketti siis tuli rikottua kyseisessä temppelissä täydellisesti. Vaan siinähän miettivät itsekseen, millä oikeudella käyn heidän omassa naaman näyttämis-tilaisuudessaan.

Tapaninpäivänä vietin sitten aikaa ystävän kanssa, saunottiin ja puhuttiin. Kerrankin rentouttava osa joulua löytyi jostakin.

Paluu arkeen tuli keskiviikkona. Kävin kampaajalla istumassa kevyet 3,5 tuntia. Siinä ajassa päähän tuli väriä, uusi leikkaus ja parempi mieli. Kampaajalla käynti on aina terapeuttista. Jostain syystä se hiusten pesu vaan saa minut torkkumaan tuolissa. Yritä siinä sitten vaikuttaa älykäältä ja harkitsevalta, kun nukuttaa. No jaa, tulos on hyvä, kuten normaalistikin. On se hienoa ajaa 850km päästäkseen kampaajalle. Vastaavasti pääsee kampaaja kehumaan, että hänellä käy asiakkaita Lapista saakka.

Torstai kului taas auton ratissa tai siis Fordin. Ajaminen pitää huolen siitä, että on aikaa ajatella asioita. Monia asioita on tällä hetkellä auki tai kesken. Jostain syystä olen onnistunut jälleen sotkemaan itseni liian moneen liemeen yhtä aikaa. Niistä liemistä vain yksi on tämä kultakorttireunainen mies, joka Ihnan kommentin mukaan on jo klassikko. Näinhän se onkin. Mainitsin asiasta äidilleni ja hän repesi välittömästi esittämään kysymyksiä aiheesta. Yritin sanoa, että turha sitä on vielä innostua, katsotaan ajan kuluessa. Minä en oikein tiedä, miten siinä asiassa etenisin vai vetäisinkö taas liinat lukkoon, kuten viimeksi.

Tänään onkin sitten työpäivä. Sen vuoksi voikin päivittää tätä blogia, kun on työkone käytettävissä. Vanhempien ikuisuuden vanha modeemiyhteys ei oikein ilostuta silloin, kun pitäisi saada tietoa siirtymään suuntaan tai toiseen. Vielä huonomminkin voisi mennä, jos yrittäisi kotikoneellani kännykkäyhteyden kautta siirtää tietoa. Se homma kaatuisi aika nopeasti omaan mahdottomuuteensa.

Vaan, hyvää uutta vuotta kaikille rakkaille kaheleille, tutuille ja tuntemattomille, jotka tätä elämän ihmettelyä seuraatte! Toivottavasti vuosi 2007 on meille kaikille antoisampi... Perhana... Ainakaan se ei voi olla huonompi, paitsi niille, jotka kurpsahtavat heti vuoden alusta....