Muuttohaukka matkalla...

Ihminen saa välillä kummallisia tarmon puuskia. Ne ovat oikeasti kummallisia, kun ajattelee, että normaalioloissa juuri ja juuri saa hoidettua kotona pakolliset toimet. Toisina päivinä sitten tulee se tarmo, jolla kannetaan matot ulos ja mopataan lattiat. Omituisinta on, jos samalle viikolle osuu kolme tarmo-päivää. Kolmannella moppauskierroksella viikon sisään alkaa kyseenalaistaa oman toimintansa.

Onneksi minulla harvoin tulee vastaan tarmo-päiviä. Tällä viikolla niitä on ollut tähän mennessä kolme. Minä sentään olen ovelasti kanavoinut tarmon muuallekin kuin lattian moppaamiseen. Olen hoitanut asioita, jotka ovat tähän asti olleet nurkissa odottelemassa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että olen lähettänyt stereoni korjattaviksi, hakenut uutta asuntoa ja mopannut lattiat vain kertaalleen. Sen lisäksi olen tietenkin onnistunut kuluttamaan hirvittävän määrän aikaa tietokoneen ääressä kirjoittelemassa joutessani.

Muuttaminen on ajatuksena sykähdyttävä. Tällä hetkellä kotini on kerrostalon kolmannessa eli ylimmässä kerroksessa sijaitseva kaksio, johon kuuluu keittokomero. Minulla ei ole parveketta eikä omaa saunaa, eikä sen puoleen mahdollisuutta saada asunnossa aikaan edes läpivetoa. Kotonani on jatkuvasti kuuma, eikä se edesauta minun kärsimätöntä luonnettani tekemään mitään. Päin vastoin kuumuudessa minua jatkuvasti ahdistaa ja ärsyttää. Sen takia olen välillä kuin takapuoleen ammuttu karhu.

Miten ihanaa olisikaan asua rivitalossa. Sellaisessa maan tasossa olevassa asunnossa, jossa olisi oma sauna ja mahdollisesti jopa pienesti omaa maaplänttiä, jolla voisi aamukahvilla istuskella. Se olisi tässä kohtaa unelmien täyttymys. Ei paljoa vaadittu, vai mitä?