Katin kontit...

Pääsinpä ajattelemasta ja kehumasta, että Rontilla sentään on asiat suhteellisen hyvin. Sunnuntai-iltana tulin aika myöhään töistä kotiin. Kello oli varmaankin siinä yhdeksän tienoilla. Ihmettelin, kun ei kissaa näkynyt missään. Rontti on ottanut nimittäin tavaksi odotella aina ulko-ovella, kun tulen kotiin. No, nyt ei siis kissaa näkynyt, eikä lyhyt tarkastuskierroskaan tuonut kattia näkösälle. Kun sitten kutsuin erikseen, Rontti tuli aika rauhallisesti olohuoneeseen. Kävi istumaan ja nousi saman tien ylös, lattialle jäi tippa. Tämä ei tietenkään minusta vaikuttanut ollenkaan hyvältä, joten katti selälleen lattialle ja tutkiskelu käyntiin.

Lyhyt tutkiskelu vakuutti minut siitä, että pitää soittaa eläinlääkärille. Samalla kun hain eläinlääkärin numeroa luettelosta, kävin tarkastamassa aamulla tyhjätyt kissanhiekka-astiat ja kuten olin olettanutkin, ei niihin ollut ilmestynyt mitään. Eläinlääkärin sain kiinni naapurikunnasta, jossa oli viikonloppupäivystys. Puhelinkeskustelun aikana minulle tuli sellainen tunne, että on ehkä syytä viedä katti heti eläinlääkäriin, vaikka varmasti tämän tilanteen olisi voinut hoitaa maanantaiaamunakin.

Ajelin sitten vajaan tunnin päästäkseni eläinlääkärin vastaanotolle. Nuorehko naiseläinlääkäri sai sitten ensin tuikata pari piikkiä harvinaisen rauhalliseen kissaan. Rontti ei kuljetuskopassa edes yrittänyt nousta istumaan tai katselemaan. Makasi vain harvinaisen rauhallisesti. Eläinlääkärin vastaanotolla taas löytyi virtaa enemmänkin. Sitten olisi kiinnostanut kaikki muu kuin tutkimuspöydällä odottelu. Rauhoitus kuitenkin tehosi, kun sitä hetken aikaa odoteltiin. Itse asiassa odoteltiin aika kauankin...

Lopulta sitten kissa makasi ketarat oikosenaan tutkimuspöydällä ja eläinlääkäri pääsi tarkastamaan, mikä kissaa vaivaa. Ei mennyt siinä diagnoosissa kauaa. Kissalla oli virtsatie tukossa, tulehdus virtsaputkessa ja rakko täynnä. Käsipelillä lääkäri sitten alkoi sitä rakkoa tyhjentää. Joutui tosin ensin puhdistamaan sitä virtsaputkea hieman, että sai yhtään auki sitä virtsatietä. Tämän seurauksena Rontti kohteliaasti laski kovimmat paineet rakostaan eläinlääkärin päälle. Julmaa ja erittäin pahanhajuista.

Kissan rakko sitten puristettiin mahdollisimman tyhjäksi. Lyötiin kissalle kipulääkettä ja antibiootteja ja tarkasteltiin, mitä virtsassa oli. Kuulemma on rajatapaus siinä, pitäisikö syöttää erikoisruokaa. Täytyy siis mennä ostamaan sellaista ruokaa, joka ehkäisee vastaavanlaiset tapaukset tulevaisuudessa. Oli niin surkean ja kipeän oloinen kissa siinä vaiheessa, kun eläinlääkäriin lähdettiin.

Sain mukaani 10 päivän antibioottikuurin Rontille. Onneksi se syö ihan mieluusti ne napit ilman mitään väkisin syöttämistä. Maistuvat ilmeisesti hänen mielestään hyvälle. Nukutuksen jäljiltä kissa oli koko maanantaipäivän aika tokkurassa. Reppana meni ruokakupin luokse ja nuokkui siinä varmaan puolituntia, otti muutaman raksun ja nuokkui taas puolituntia. Onneksi eilen oli jo takaisin normaali Rontti kaikkine ärsyttävine tapoineen. Enää ei vaikuta vaisulta, eikä kipeältä. Pelästytti kuitenkin, kun äkkiä terve kissa onkin aivan apaattinen. Nyt on vain tarkkailtava vähän tarkemmin, ettei tule uudestaan samaa vaivaa. Kuulemma tämä vaiva on yleisempi leikatuilla poikakissoilla. Pitää siis harkita toisenkin kerran, leikkautanko Ronttia ollenkaan vai en. Voi olla, että katti saa pitää konttinsa...