Angsteja?

Talvipäivän ahdinkoa. Pikainen lounas tietokoneen ääressä samalla, kun tarkistaa sähköpostit ja kirjoittelee muuta tarpeellista. Ulkomaanreissu nuorten kanssa muuttui juuri pari pykälää siedettävämpään suuntaan, kun esimies ilmoitti lähtevänsä itse matkaan mukaan. Siis hän ottaakin reissusta lopullisen vastuun ja minä pääsen hermojeni kanssa pari pykälää helpommalla. Tietenkään kaikki vastuu ei lähde, mutta se ärsyttävin ja raastavin lähtee. Ehkä täällä sittenkin voi viipyä vielä kesän yli ja ehkä ensi talveen.

Ahdinkoa tähän päivään lisää se, että olen ollut töissä jo nyt sen 6 tuntia ja vielä on saman verran edessä. Keskiviikkopäivät ovat yleensäkin niitä päiviä, jolloin hommia on yli oman tarpeen. Saa sitten nähdä, kuinka naksahtaneita juttuja sitä illalla nuorten kanssa vetää, kun nyt jo väsyttää.

Rentoutuminen tekisi terää. Olen harkinnut hierojalle menoa ihan vaan siksi, että se voisi helpottaa selän ja niskojen jumittamista. Se voisi helpottaa myös pään sisäistä jumittamista ja huimausta, joka yleensä tuntuu saavan alkunsa huonosti nukutun yön jälkeen liikkuessa. Huomaa kyllä unien menneen taas aivan surkeiksi, kun työkiire on lisääntynyt. Näkee villejä unia, joiden jälkeen herää miltei yhtä väsyneenä kuin nukkumaan mennessä. Onnekasta sinällään, että töissä voi välillä edes hetken pitää silmiä kiinni ja toivoa, että joku räjäyttäisi koko talon taivaan tuuliin...

No juu, asiaton kommentti työpaikkaa kohtaan. Joskus vaan tulee niitä syviä epätoivon hetkiä, jolloin toivoo olevansa jossain ihan muualla kuin täällä.