Olin viikonlopun töissä, leirikeskuksessa. Jälleen leirikeskusvisiitti aiheutti flunssan. Ääni vajoaa, kurkkua kutittaa ja koskee, ja oma ruumiinlämpö on poikkeuksellisesti jopa 36,6. Normaalioloissa olen sen verran kylmäverisempi, että lämpö on siinä 35,6 paikkeilla. Selvästi siis kipeäksi tulossa tai melkein valmiiksi sairas jo nyt. Viime kesän viikon mittainen leiri aiheutti jopa kuumeen nousemisen leirin aikana. Kyse ei todellakaan ollut siitä, että olisin pukeutunut liian vähiin vaatteisiin tai laukannut ympäriinsä pelkissä alusvaatteissa. Enemmän ehkä asiaa valottaa se, että leirikeskuksessa haisee. Haju tarttuu kaikkiin vaatteisiin, kun oleskelee päärakennuksessa tarpeeksi. Ne, jotka majoittuvat siellä, joutuvat leirin jälkeen pesemään ja tuulettamaan kaikki vaatteensa. Olivat ne sitten likaisia tai eivät.
Tämän kevään aikana, itse asiassa jo tällä viikolla, tulee leirikeskukseen ja remontoituihin työtiloihin kosteusmittaus ja samalla tarkistetaan, onko meillä homevaurioita muuallakin kuin omissa päissämme. Huolettaa jo valmiiksi, mitä sitten tehdään, jos todetaan, että tilat ovat homeessa. Siihen loppuu säännöllisen viikkotoiminnan pyörittäminen täällä, leirielämä omassa leirikeskuksessa ja työskentely omassa työhuoneessa. Onhan meillä sentään hyvä ilmastointi, joka takuuvarmasti levittää kaikki ne homeitiöt ympäri tupaa, jos sellaisia on.
Tavallaan tässä on jo ehtinyt tottua omaan koloonsa näissä tiloissa. Oma työhuone on sen näköinen, että täällä työskentelen minä. Nyt jos nykäistään taas työtilat alta, alkaa hymy vähitellen hyytyä. Kalliin remontin jälkeen ei todellakaan huvittaisi kuulla, ettei näitä tiloja voikaan käyttää tarkoitukseensa. Hometiloissa kun ei pahasti nuoriso- ja lapsiryhmiä pidetä. Ei sen puoleen pidetä työntekijöitäkään. Oikeastaan on mahdollista sekin, että seuraavaksi aletaan tällä puolen työtään vääntäviä passittaa lääkärille tarkastukseen homealtistuksen seurauksista. Kammottaa jo valmiiksi.
Kuvasta varmaan arvaa, kenen työpöytä on kyseessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti