Perverssit navigaattoristit...

Niin on taas vierinyt eteenpäin elämä viikonlopun yli. Perjantaina olin varsin valmis lyömään jo hanskat tiskiin, kun tiesin, että edessä on hirvittävä, suorastaan tuskainen leiriviikonloppu. Liian myöhäisiä nukkumaanmenoja, liian aikaisia herätyksiä ja aivan liikaa kurkku suorana kirkuvia teinejä. Se on liikaa kenelle tahansa, eikä vähiten minulle, joka en voi sietää liian lyhyitä yöunia ja metelöivää älykääpiölaumaa. Olisi tehnyt mieli ilmoittaa, että en todella ole tulossa leirille.

Perjantaina piti viedä lainaporokin takaisin laillisille omistajilleen eli autoliikkeeseen. Takaisin sieltä liikkeestä tuli oma, tuttu ja turvallinen Mondeo, jossa nyt on uutuuttaan hehkuvan valkoinen puskuri ja konepelti. Uudet ajovalot, mahdollisuus jälleen lukita ovet ja hetkittäin vilkkumaton airbagin valo. Ainoina miinuksina on havaittavissa, että edelleenkään airbagin valo ei ole koko aikaa vilkkumatta ja puskuria asennettaessa on etusiivestä lohmaistu maalia pois. Pitänee käydä näyttämässä Mondeota vielä Suomen Vakuutus Tarkastuksen toimipisteessä, jotta sanovat, onko työn jälki kelvollista heille. Minua häiritsee enemmän vilkkuva merkkivalo kuin maalipinta, mutta maalipinta on äkkiä pelkkää ruostetta, jos sitä ei heti hoida kuntoon.

Mahtui perjantaipäivään jotain positiivistakin. Siis fordin ehjäytymisen lisäksi. Käydessäni kotona hakemassa leirivarusteita, otin myös päivän postin matkaan. Postiin oli saapunut paketti Hobby Hall - nimisestä firmasta. Miltei jokainen suomalainen varmasti tietää, mikä firma on kyseessä ja minkälaista tavaraa sieltä myydään. Olen vastikään saanut maksettua pois Playstation2-pelikonsolini, joten oli selkeästi aika hankkia jotain uutta ja ihmeellistä itselleni. Pitkään on mielessä kaivellut tarve löytää perille sellaisiin kohteisiin, joissa kokoukset ja muut tilaisuudet pidetään. Nyt posti toi minulle siihen tarvitsemani välineet eli autonavigaattorin.

Leirikeskukseen reitti on onneksi minulle tuttu. Muutoin olisin varmasti rassannut itseni ojaan räpeltäessäni autonavigaattoria puolet ajomatkasta perjantai-iltana. Oli äärettömän hauskaa seurata navigaattorin näytöltä, millä tiellä mentiin ja mitä olivat risteävät tiet. Onneksi kyseinen laite ei kuitenkaan puhunut mitään, kun se ei ollut navigointitilassa. Se vain osoitti, missä ollaan. Epäilemättä vastaavanlainen tila on hyvä silloin, kun ajelee vaikkapa kesälomareissua, eikä ole oikeastaan päättänyt, minne haluaa mennä. Tällä kyseisellä koneella kun on tapana näyttää myös läheltä löytyviä nähtävyyksiä, huoltoasemia ja ties mitä hotelleja. En sitten tiedä, ovatko hotellit siellä sitä varten, että voi tarvittaessa poimia liftareita kyytiin ja ottaa maksun hotellissa. Perverssejä ovat navigaattorien ohjelmien laatijat kaikki tyyni.

Nyt olen siis leikkinyt koko viikonlopun navigaattorilla sisätiloissa ja odottanut, että tulisi hetki, jolloin sen voi laittaa tosikäyttöön. Ongelma on lähinnä se, että olen jo suurin piirtein selvillä siitä, missä minkäkin paikallisen yhteistyötahon konttorit sijaitsevat. Harvaan paikkaan enää tarvitsee suunnistusvälineitä, joten täytyy päästä oikeasti vieraaseen paikkaan käymään. Olin luullut, että tänään, maanantaina, olisi se päivä. Kissan kasat! Ulkona on -35 astetta, joten en todellakaan lähde kokoukseen toiselle paikkakunnalle. Minä en aio edes luulla, että fordi käynnistää itsensä siellä päässä roikatta kolmen - neljän tunnin seisomisen jälkeen. Ei tapahdu. Ilmoitin, etten ole tulossa kokoukseen.

On navigointilaitteista noin pitkässä juoksussa kuitenkin se ilo, että se laskee suurin piirtein tarvittavan ajoajan nopeasti ja näppärästi. Se myös näyttää, mitä reittiä pisteestä A pääsee pisteeseen B nopeimmin, tarkoituksen mukaisimmin, suurimpia teitä tai kauneinta reittiä ajaen. Todellakin, tämä Sonyn ihme tarjoaa yhtenä asetusvaihtoehtona kauneinta reittiä. En sitten tiedä, minkä norjalaisen vuonomaiseman kautta silloin joutuu kiertämään. Ehkä kokeilen sitä joskus, kun on aikaa.