Erojen syyt...

Kuinka monesti minä olenkaan mielessäni miettinyt, ettei kukaan ihminen todellakaan voi ymmärtää minua. Vähintäänkin yhtä monesti olen miettinyt, etten minä voi millään ymmärtää ketään toista. Toki näihin ajatuksiin on olemassa paljonkin perusteita, enimmät perustelut tulevat yksinkertaisesti eletystä elämästä. Harva ihminen on kokenut samanlaisia vaiheita kuin minä ja vastaavasti, minä en voi ymmärtää välttämättä ihmisiä, jotka ovat minun näkökulmastani päässeet elämässään helpommalla.

Tässä kohtaa minä korostan sitä, että kyseessä on todellakin minun näkökulmani helppoudesta ja vaikeudesta. Otetaan esimerkiksi avioliitto. Minun on vaikea ymmärtää joitain ihmisiä ja heidän valintojaan omissa avioliitoissaan, pettämisiä, jättämisiä ja kaikkea muuta. Toki tässä kohden tullaan siihen, että minun avioliittoni oli suoraan helvetistä. Vai voiko olla taivaassa säädettyä, että avioliitossa on alkoholiongelma, väkivaltaa, pettämistä ja lopulta jättäminen? Minusta se, jos mikä, on avioliitto suoraan helvetistä.

Ja nyt alkaa se hillitön arvostelu. ;)

Minä olen todella useasti miettinyt, millä perusteella ihmiset eropäätöksensä tekevät. Vaihtelunhalu ei minusta ole riittävä syy erota. Toisaalta, miten voi kyllästyä puolisoonsa, jos todella yrittää saada avioliittoaan toimimaan. Tietenkin on muistettava, että avioliitto on kahden ihmisen välinen suhde, jossa molempien pitäisi yrittää. Miten eron syy voi jollakin olla ensimmäinen tai toinen riita? Nykyään niin monet pakkaavat tavaransa ensimmäisen konfliktin tullessa. Riitaa ei edes yritetä selvittää. Kumpikaan ei halua yrittää. Joskus eron syynä on raha. Todellakin siis kyseessä voi olla se, että toinen on kyllästynyt elämään köyhyysrajalla tai haluaa vain muuten vaan löytää varakkaamman elättäjän, pahimmassa tapauksessa on jo johonkin sellaiseen silmänsä iskenytkin. Raha ei tee onnelliseksi, ei edes rauhoita. Minulla ei koskaan ole ollut suuria rahoja, enkä minä niitä kaipaa. Sen kerran, kun minua on varakas mies piirittänyt, minä menin lukkoon juuri niiden rahojen takia. Minä en halua olla pyrkyri, enkä hyppiä jonkun pillin mukaan siksi, että raha määräisi.

Sitten on lista niitä eron syitä, jotka minäkin ymmärrän. Väkivaltaisuus, alkoholi, pettäminen ja toisen lähteminen ovat sellaisia syitä, joista minä en valita. Väkivalta parisuhteessa on tuhoisaa. Olen monesti miettinyt tässä blogissakin sitä, miten se jättää merkkinsä ihmiseen. Väkivallan kokeminen ei koskaan poistu ihmisestä. Kyseiseen ihmiseen jää varovaisuutta, joka saattaa toisten ihmisten silmiin näyttää typerältä sätkyilyltä. Alkoholin kanssa on sama asia. Kyllä ihminen oppii väistämään niitä tilanteita, joissa viinaa vedetään, jos siitä on pelkkää itkua ja harmia aina ollut. Pettäminen ja suhteesta häipyminen... Niin, niistä tuskin tarvitsee mitään sanoakaan. Pettäminen satuttaa, vielä enemmän satuttaa se, kun tajuaa tulleensa jätetyksi. No, siitäkin pääsee yli ajan kanssa.

Minä olen todellakin miettinyt sitä, mikä saa ihmiset eroamaan. Joskus olen pohtinut sitäkin, onko mahdollista elää pitkään suhteessa. Minä kuitenkin uskon siihen, että pitkä, jopa elinikäinen parisuhde on mahdollinen. Suurin tekijä parisuhteessa on kompromissien tekeminen. Yksin elävä ihminen saa tehdä asiat kuten itse haluaa. Parisuhteessa on otettava huomioon myös toinen. On opittava elämään sen tiedon kanssa, että minun päätökseni, tekemiseni ja tekemättä jättämiseni vaikuttavat myös toiseen ihmiseen. Ehkä se nykymaailmassa on vaikeaa, kun kaikessa korostetaan sitä, että minun pitää saada oma nautintoni ja omat oikeuteni nyt heti.

Sopiikin miettiä, millaisen esimerkin me jätämme lapsille. Työn puolesta olen nähnyt paljon eronneiden perheiden lapsia, osa erittäin tasapainoisia ja osa erittäin pahoissa ongelmissa. Eron voi hoitaa monella tapaa ja se heijastuu väkisinkin lapsiin. Jotenkin vain tuntuu siltä, etteivät aikuiset ihmiset osaa itse hoitaa eroa siten, että se ei horjuttaisi lasta. En tiedä, minulla kun ei lapsia ole.