Pari virttä

Työn puolesta ja muutenkin elämän päähän potkiessa minulle on tullut rakkaiksi muutama virsi. Niiden sanoissa on hämmentävää voimaa. Minua ei juurikaan ihmetytä, että niitä on laulettu kirkoissa kautta Suomen jo pitkään, satojakin vuosia. Virret ovat monille tuttua kristillistä perinnettä ja monet ajattelevat, että virrenveisuu on tylsää ja ahdistavaa. Monille on vaikeaa jo se, että virsissä puhutaan Jumalasta ja Jeesuksesta. Virret kuitenkin tarjoavat sellaisen näkökulman omaan historiaan, ettei paremmasta väliä.

Eräs hyvin paljon käytetty ja kerrottu tarina kertoo, kuinka pappi meni käymään vanhuksen luona sairaalassa. Pappi jutteli vanhukselle, jonka ymmärrys oli jo heikennyt ja jolta dementia, toistuvat halvaukset ja pitkäaikainen sairastelu oli vienyt puhekyvynkin. Lopuksi pappi päätti veisata suvivirren, kun kevätkin oli. Hänen suureksi yllätyksekseen ensimmäisten sanojen jälkeen toinen ääni yhtyi veisaamaan. Kyseinen vanhus lauloi myös. Vanhus muisti koko virren alusta loppuun, vaikka ei enää kyennyt muuten kommunikoimaan.

Tuota passaa miettiä. Syvään on täytynyt virsien meihin juurtua, jos viimeisillä voimillakin me voimme vielä muistaa virsien sanat.

Yksi minun suosikkivirsistäni on virsi 338, Päivä vain ja hetki kerrallansa. Etenkin tämän virren toinen ja kolmas säkeistö soivat mielessäni. Nyt ne ovat tässä luettavissa ja mietittävissä.

2. Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja armonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
"Niin kuin päiväs, niin on voimas aina."
Tähän turvaan yhtä uudelleen.

3. Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.

san. Lina Sandell 1865
suom. Julius Engström 1900
uud. Niilo Rauhala virsikirjaan 1986

Toinen virsi, joka minua on viime aikoina mietityttänyt, on hyvinkin erilainen. Se on sanoitukseltaan ja ajatukseltaan uudempi. Kyseinen virsi kuuluu virsikirjassa osioon Kristuksen seurakunta. Se on virsi 178, Myös isämme uskoivat ennen. Tämän virren kielikuvat puhuttelevat minua varsin paljon. Etenkin niissä tilanteissa, joissa virttä lauletaan. Tässä on kyseisestä virrestä maistiainen.

1. Myös isämme uskoivat ennen
ja kylvivät, leikkasivat.
Me saarnaamme aikojen mennen
kuin isämme saarnasivat:
"On täyttynyt aika, sen soi Jumala,
on lähellä Kristuksen valtakunta.
Siis kääntykää, nöyrtykää parannukseen
ja suostukaa armahdukseen."

2. Kun Herramme tietänsä kulki,
niin tultansa tartutti hän.
Hän tuo vielä toivonsa julki:
"Sen tahtoisin taas syttyvän."
Hän Henkensä meillekin lahjoittaen
myös tehtävän antoi niin vastuullisen:
"Nyt menkää ja kaikille julistakaa
jo sanaani pelastavaa."

san. Göran Widmark 1945
suom. Niilo Rauhala 1984
virsikirjaan 1986

Nämä virsien tummennetut kohdat ovat jotenkin viime aikoina puhutelleet minua. Pitäkää hulluna, jos tahdotte, mutta joskus ne vain osuvat.