Syksy...

Syksy on täällä, aivan epäilyksettä nyt voi sanoa, että syksy on täällä. Ruska on alkanut näyttää etelän ihmisen silmiin aivan käsittämättömältä ja ensimmäiset auton ikkunoiden raappaukset ovat jo toteutunutta historiaa. Kohtahan se sitten on tätä menoa talvikin jo.

Jotenkin on tuntunut, että syksy masentaa. Se tulee pieninä aaltoina silloin tällöin esille. Harvemmin voi sanoa olevansa oikeasti maassa, mutta se on sitä pientä kaipuuta pysyvyyteen, kaiketi se on talvipesän rakentamista. Olen muutenkin huomannut, että kevät ja syksy ovat kaikkein vaikeimpia aikoja olla erossa rakkaastaan. Talven minä vietän miltei talviunen kaltaisessa tilassa ja kesät ovat liian hektisiä asioiden murehtimiseen. Muutoinkin kesällä asiat aina näyttävät lutviutuvan mukavasti, kun vaan ottaa kengät pois ja kävelee paljain jaloin ruohossa.

Tämä syksy tuntuu kuitenkin helpommalta kuin viime syksy. Viime syksynä avioero oli vielä pinnassa ja sen myötä itsetunto matalalla. Itsensä hyväksyminen onkin ollut viimeisen vuoden aikana minulle harvinaisen suuri prosessi. Minun on täytynyt määritellä itseni uudestaan vaikka kuinka monesti, etsiessäni sitä, kuka minä todellakin olen tällä hetkellä. Juuri nyt tuntuu, että olen harvinaisessa tasapainossa itseni ja elämäni kanssa. Tunteiden ilmaiseminen on aina ollut minulle hankalaa, mutta tällä hetkellä sekin on helpottunut. Osittain tästä helpottumisesta voin kiittää sitä miestä, jonka kanssa olen suhteessa. Hänen kanssaan on ollut ja on edelleenkin helppo puhua asioista.

Vuodenaikojen vaihtuminen on saanut minut miettimään sitäkin, miten asiat pyörivät työn suhteen. Samat vaiheet ovat alkaneet taas toistua työssä ja sitä myöten asiat tuntuvat tutuilta. Syksy on työn osalta yksi kiireisimmistä ajoista, kun kaikki toiminta alkaa ja pitäisi ehtiä hoitamaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat heti. Onneksi sentään tänä syksynä minulla on ollut käsitys siitä, mitä kaikkea pitää hoitaa ja kuinka pian koulujen alettua. Tuntuu helpottavalta, että voi tehdä asioita jonkinlaisella rutiinilla, ilman epätietoisuutta kaikista asioista. Voisi suorastaan sanoa, että on hienoa löytää itsestään jonkinlainen sisäinen ammattilainen, jolla on homma jo hanskassa.