Kuinkahan usein minä olenkaan täällä blogissani pohtinut miehiä? Vastaus: Päälle 70 postauksesta noin puolet ovat tavalla tai toisella käsitelleet elämäni miehiä. Sinällään hassua, sillä harvapa oikeastaan tietää, mitä minun elämässäni tulee ja menee. Todellisuutta on kuitenkin, että elämää on joskus, osa vakavampaa ja osa vähän vähemmän vakavaa.
Tässä vaiheessa kaikki sukulaiset ynnäilevät mielessään, ovatko he tietoisia kaikista miesjutuista vuosien varrella. Voi valaista, ette ole.
Jokaisella on omassa elämässään pieni musta alue, jota ei toisille näytetä. Minulla se on kautta aikojen ollut oma tunne-elämäni. Mieluummin pidän pillit pussissa siltä osin ja annan toisten olettaa, että asiat ovat jollain tolalla. Hyvin harvat ihmiset, pääasiassa menee kavereiden puolelle, tietävät, jos minulla on jotain viritteillä. Etenkään silloin en asioistani kerro, kun ne eivät ole vielä kirkossa kuulutettuja. Ennemmin järkytän kaikkia sukulaisiani samalla tavoin kuin aikanaan häitteni kohdalla. Saivathan vanhempanikin sentään varttia ennen vihkimistä tiedon...
Ehkä minä olen kuitenkin alkanut paljastaa itsestäni joissain asioissa enemmän. Olen huomannut, että siinä mielessä työskentely nuorien kanssa on varsin avartavaa. Monet nuoret haluavat puhua asioistaan ja he odottavat jonkinlaista vastakaikua. Heille pitäisi olla antamassa tukea ja joissain tilanteissa käytännön vinkkejä. Joskus se on helppoakin, mutta monta kertaa olen itse mielessäni miettinyt, kuinka paljon minä lopulta olen vastuussa siitä, mitä minä jollekin ohjeeksi annan. Huono neuvo voi olla vaarallisempi kuin terävä miekka, olen kuullut sanottavan.
Ainakin jotkut ihmiset ovat huomanneet sen, että minä olen helposti omassa kuoressani, josta minun ulos raahaamiseni voi kestää kauankin. Nuorten kanssa siellä kuoressa ei auta jököttää. Toisaalta, töissä tulee otettuakin aivan toisella tavalla ote elämään ja siihen, miten itse toimii. Olen siinä suhteessa auttamattomasti päätynyt tädiksi jo. No, ehkä se on tässä asiassa hyvästä.
Ja mitä niihin miehiin tulee.. Palataan asiaan taas myöhemmin, kun ajatus rullaa sinnepäin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti