Motivaatiota?

On se outoa, miten joinain päivinä saa asioita tehtyä ja toisina ei. Eilen oli sellainen päivä, että kaikki asiat tuli hoidettua mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti ja tänään tuntuu aivan mahdottomalta. Ehkä osaltaan on kyse siitä, että toisina päivinä on motivaatiota ja toisina ei. Miksi ihmeessä se motivaatio vaihtelee niin hirvittävän paljon? Minä tehokkaasti syytän motivaation puutteesta tätä talvea ja pimeyttä. Mitä pimeämpää on, sen enemmän aikaa minä voisin viettää nukkuen. Onneksi sentään täällä alkaa jo huomata päivien pitenemisenkin. Muutaman kuukauden päästä minä taas valitan sitä, ettei täällä ole ollenkaan pimeää, jotta voisi nukkua.

Etelä- ja Pohjois-Suomella on tässä valoisuudessa huomattavissa selkeitä eroja. Joskus aiemmin ajattelin, että pohjoisessa on koko talven säkkipimeää, mutta todellisuudessa täällä on jotenkin sinistä monta kuukautta. Lumi kuitenkin heijastaa valoa aivan eri tavalla kuin märkä asvaltti. Lapissa ei kovinkaan usein ole tullut törmättyä tuohon märkään asvalttiin, joten on harvinaisen selvää, että täällä tuo vähäinenkin valo tuntuu erilaiselta. Muistan hyvinkin, kun tämän kuun alussa kävin Keski-Suomessa ja siellä ihmettelin hirveää vesisadetta, joka jäädytti ihmisen luihin ja ytimiin. Silloin mietin kahdesti sitä, haluanko todellakin vielä joskus muuttaa takaisin etelään. No, parin viime päivän pakkaset kyllä nostivat sitä muuttomielialaa taas. Tuntuu kauhealta, kun näkee, että ulkona on yli 20 astetta pakkasta. Joka ainoa solu ruumiissa kapinoi sillä hetkellä ovesta ulos astumista.

Eilen puhuin serkkuni kanssa messengerin välityksellä hetken aikaa. Serkkuni puhui lapsistaan ja pohti, että ilman lapsia elämä olisi erilaista siinä, mitä tekee ja mitä ei. Siis perusasioita siitä, että lapset vaativat tietynlaisten rutiinien säilyttämistä. On kyse sitten ruoasta tai nukkumaanmenoajoista. Siinä yhteydessä totesin miettineeni joskus, että yksinhuoltajavanhempi ei voisi tehdä minun työtäni. Jotenkin tällaisen täysin kellonaikoihin ja viikonpäiviin sitomattoman työn tekeminen lastenhoidon ohella olisi mahdotonta. Minkälainen äiti tai isä lähtisi töihin perjantai-iltana kello 18 ollakseen töissä yli puolen yön ja jättäisi lapset selviytymään keskenään? Toisaalta, hoidon järjestäminen tuollaiselle kellonlyömälle on mahdotonta. Kukaan ei suostuisi omaa viikonloppuaan hassaamaan toisen ihmisen lapsiin. No, se oli vain ajatus, joka on pyörinyt joskus mielessä.

Ensi viikolla sitten menee foortikin korjuulle. Saa nähdä, miten pitkään siinä menee ja mikä on lopputulos. Toivon mukaan kaikki osat pysyvät siihen asti matkassa nippusiteiden voimalla.