Rontti...

On outoa opetella elämään vain yhden kissan taloudessa. Todellakin, voidaan puhua yhden kissan taloudesta, sillä kuten kaikki kissan omistajat tietävät, kissojen määrästä riippuu, millainen talous ei ole. Yksi kissa tietää paljon rapsutushetkiä sohvalla, sängyssä ja vessassa. Minnekään ei pääse ilman kynsien rapinaa, jolla kissa ilmoittaa tulevansa myös paikalle. Eikä edes lattian kuivauslastasta ole häätövälineeksi, kun kissa on päättänyt tulla vessaan rapsutettavaksi. Tosin vessan vetämisen ääni on aivan liikaa.

Kahdessa kissassa on toki paljon enemmän huolehtimista. Enemmän ruuan ostamista, enemmän kissanhiekan raahaamista sisään ja ulos ja enemmän rapsutettavia kohteita. Mutta kuitenkin.. Kaksi kissaa osaa leikkiä keskenään, eivätkä ne molemmat samaan aikaan saa hellyydenkipeys kohtauksia, jotka kestävät tunnin. Kaksi kissaa autossa maukumassa on myös sellainen efekti, jota suosittelen kokeilemaan, jos hermot ovat kunnossa. Mikään ihme, ettei porokolarikaan aiheuttanut kuin pari ylimääräistä sydämen lyöntiä ja ajatuksen siitä, että siinä pääsi paisti karkuun...



Erilaista on istua kotona nyt, kun vain yksi oranssi viiru satunnaisesti tunkee itseään kainaloon. Rontti on minun käsitykseni mukaan hyvinkin punainen väritykseltään, mutta syystä tai toisesta aina kun vien sen vanhemmilleni, sen väritys tuntuu muuttuvan toffeemaisemmaksi, siis vaalean ruskeaksi. Omituista, mutta totta. Laitetaan tähän kuva, jotta voitte itse miettiä. Rontti tykkää makailla pää alaspäin ja yllättävää kyllä kyseistä nojatuolia ei ole imuroitu ihan minuuttia aiemmin. Kyseessä siis tilannekuva, ei mikään siisteyskuva.