Uusi vuosi, vanhat kujeet...

Mistähän tämän vuoden aloittaisi? Viikon mittainen vapaa, jonka aikana on ollut eristyneenä muusta maailmasta tuntuu tehneen hyvää. Tässä välissä vakuutusyhtiö on tehnyt päätöksen, jonka mukaan minun täytyy maksaa tuosta Petteri Punakuonon aiheuttamasta remontista vain omavastuuosuus. Jee! Hyvä uutinen sinällään, vaikka vakuutusmaksut tulevatkin nousemaan aivan varmasti reippaanlaisesti. No, pääasia, ettei henkilövahinkoja tullut.

Uusi vuosi oli, tuli ja meni. Hieman puolenyön jälkeen minulla pirahti puhelin ja tietenkin tunnistaessani soittajan, soitin hänelle takaisin päin. Kyse siis oli häläristä, jota tämän ihmisen kanssa olemme ennenkin käyttäneet silloin, kun toinen haluaa jutella, mutta puheaika on vähissä kyseiselle kuulle. Nytkin siis soitin takaisin toivottaakseni hänelle hyvää uutta vuotta ja kuunnellakseni, mitä hänellä on mielen päällä.

Jälleen kerran sellainen puhelu, joka sai kyyneleet virtaamaan. Tälläkin kertaa kyseisen ihmisen ääni, puheenaiheet ja muut saivat muistamaan hieman liiankin hyvin, mitä minulta otettiin pois. Kyse siis ei todellakaan ole ex-aviomiehestä. Sen ihmisen ääni saisi vain ärtymyksen nousemaan. Tämä kyseinen ihminen, jälleen kerran raotti mieltään niistä asioista, joita hän olisi halunnut elämältään, mutta sairauden takia jäivät nyt tulevaisuuden hämäriin. Hän puhui siitä, kuinka oli aikanaan halunnut enimmillään kolme lasta ja kahteen oli tullut stoppi avovaimon kanssa. Hetkellisen hiljaisuuden jälkeen hän totesi, että oikeastaan hän olisi halunnut minun kanssani lapsia, oli kuulemma jopa jo suunnitellut asioita siihen suuntaan. Mitäpä siinä sitten enempää tarvitaankaan, että toinen itkee?

No, elämä on jokseenkin epäoikeudenmukaista noissa asioissa. Täytyy vain toivoa, että elämä muuttuisi tasaisemmaksi. Alkaa vähitellen ilmeisesti tikittää se biologinen kello, joka vaatii olojen tasaantumista ja parisuhteen löytämistä. Se kello tosin on välillä jo kukkunutkin siihen malliin, että oksat pois ja pala larvaa.

Töissä on kohtuullisen rauhallista tällä hetkellä. Vielä ei ole alkanut se spurtti kohti kevättä ja kesää. Vielä vietetään rauhallista joululomaa. Loppiaisen jälkeen ollaan taasen mukana menossa. Tosin nyt jo tulee mietittyä kesän lomia, leirejä ja muita. Onneksi vielä ensi viikko menee reissailemiseen, tosin työpaikan kustannuksella. Siis minä vietän maanantaista torstaihin aikani Keski-Suomessa, työhön liittyen. Ehkä tuostakin koulutuksesta saa jotain inspiraatiota työntekoon taas tälle vuodelle.

Serkulle kerrottakoon, että kirjailen jossain vaiheessa näkyviin sen kultakorttireunaisen miehen tarinan. Sopii sitten naureskella historian merkillisyyksille... Tai tietysti, voit kysyä äidiltäsi, hänelläkin on muistaakseni aiheesta jotain tietoa... ;)