Vastuu jakautuu maailmassa harvinaisen omituisella tavalla. Esimies ottaa työasioista vastuun niinä hetkinä, kun hän kokee hyväksi. Muina aikoina työntekijä saa itse kantaa vastuun ja mahdolliset epäonnistumiset ruoditaan kovalla kädellä julkisissa keskusteluissa muiden työntekijöiden kanssa. Toisinaan tuntuu, että maailma on epäoikeudenmukainen tässä suhteessa. Minä voin tehdä paljon hyvää työtä saamatta siitä kiitosta, kun esimies pokkaa ne kiitokset puolestani. Vastaavasti kaiken paskan saa ottaa niskaansa aivan suruttomasti. Toiset vain pesevät kätensä koko tilanteesta.
Tänään on se päivä, kun esimies pesi kätensä ulkomaanretkestä, jonka ensisijaisena toimeenpanijana on ollut. Siirsi tehokkaasti vastuun kokonaan minulle. Hänen sanojensa mukaan minulla on olemassa jo valmiit suhteet nuorisoon ja näin ollen minun on luontevaa olla ryhmän vetäjä, koska hän itse ei matkaan lähde. Omien sanojensa mukaan kyseessä oli hänen valintansa, mutta käytännössä häntä kiellettiin lähtemästä. Olisi omituista, jos hallinnon ylin esimies olisi 3 kk poissa toimistostaan yhtä jaksoisesti.
Minua hirvittää. En todellakaan ollut suunnitellut lähteväni johtamaan parinkymmenen nuoren ryhmää jonnekin Keski-Eurooppaan. En etenkään sellaisiin maihin, joiden kielestä ja kulttuurista minulla ei ole juuri minkäänlaista kokemusta itselläni. Vielä karmivampaa koko tilanteessa on se, että muut matkaan lähtevät ns. työntekijät eivät ole vielä mitenkään projektissa sisällä. Yhteistyökumppanin toiminnanjohtaja vaihtuu ja tätä uutta toiminnanjohtajaa ei ole vielä edes valittu. Kolmanneksi työntekijäksi lähtee meille kesätöihin tuleva nuori opiskelija, jonka varaan ei sinällään uskalla laskea yhtään mitään vastuuta vaativaa tehtävää. Häntä ei kuitenkaan lain edessä katsottaisi vastuulliseksi. Saa nähdä, mitä tästäkin tulee.
Muukin elämä tuntuu jälleen pyörivän töiden ympärillä. Mahdolliset, potentiaaliset miehet ovat toistaiseksi taas kutistuneet yhteen vaihtoehtoon, onneksi niin. Kyseinen mies on hyvässä harkinnassa ja jälleen kerran noin 800km päässä minusta. Jotenkin näyttäisivät nämä etäsuhteet osuvan minulle kaikkein tehokkaimmin. On kiinnostavaa nähdä, voisiko tämä alku jollain tavalla kääntyä positiiviseksi jatkoksi. Ainakin mies on ihmisenäkin minua kiinnostava tapaus, mitä kaikki miehet eivät suinkaan ole.
No jaa.. Liitetään tähän vielä matkaan kuva, joka on otettu Rovaniemen tieltä. Kello on ollut kuvan ottamishetkellä 11.16 eli päivä parhaimmillaan ja valoisimmillaan... Tällaiselta siis maailma näyttää Fordin ratin takaa katsottuna...
P.S. jos on mielikuvitusta, voi kuvitella siihen eteen poron tai ketun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti